Elinvoimaisuus Työhyvinvointi Urasuunnittelu

Intuitiivinen syöminen

Ruokaohjelmat, ruokavaliot, sallitut ja kielletyt raaka-aineet. Ravintovalmennus ja terveellinen syöminen ovat koostuneet pitkään tästä suppeasta ajattelumallista, jossa syödään sitä, mitä lapussa lukee, eikä muuta. Tai joskus, kun syödään muuta, vedetään ruokaa kaksin käsin, jos se vaikka loppuu maailmasta kesken ennen seuraavaa herkkupäivää.

Ruokaohjelmat, joissa on tarkasti määritelty mitä saa syödä ja mitä ei, toimivat yleisesti ottaen älyttömän hyvin kuuriluontoisesti eli niillä saavutetaan haluttu lyhyen tähtäimen päämäärä. Luonnollisesti, kun ruokamäärät on suunniteltu yksilön tavoitteita tukeviksi, usein kiinteytyksen tai suuremman painomäärän pudotuksen tueksi, ne toimivat kurinalaisesti toteutettuna hyvin tarkoituksessa, johon ne on tehty. Silti, saatamme aiheuttaa keholle muuta vahinkoa tuona aikana.

Ongelma on kuitenkin se, että ruokavalioon suhtaudutaan liikaa sellaisena kuuriluontoisena dieettinä, vaikka pysyvien muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan aina myös pysyviä toimintamalleja. Englanninkielen sana ”diet” tarkoittaa ruokavaliota, eikä laihdutuskuuria ja tässä on menty ehkä hieman metsään. Ruokavalio nähdäänkin nykyisin aina jotenkin rajoittavana, pakollisena pahana, jota ylläpidetään lyhyen tähtäimen tavoitteen saavuttamiseksi.

Oma ruokafilosofiani, jonka mukaan toteutan myös valmennuksiani, perustuu aina pysyviin elämäntapamuutoksiin ja pyrin aina ravitsemukseen, jonka kanssa haluaa, ei siis vain pysty, vaan haluaa elää loppu elämänsä.  Mielestäni ravitsemus koostetaan aina sellaisista ravitsevista ainesosista, joista yksilö pitää ja joiden valmistuksen hän kokee toteutuskelpoiseksi kiireisessäkin arjessa.

Ei ole mitään järkeä tehdä ruokaohjelmaa, jonka noudattamista joutuu erikseen miettimään.

Toki on selvää, että jokainen muutos vaatii jokaiselta meistä pieniä askelia oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta jatkuvalta kivireen perässä vetämiseltä sen ei pidä tuntua. Ravintovalmennus on parhaillaan sitä, että mietitään ateriakokonaisuuksia, jotka ravitsevat niin kehoa kuin mieltä, jolloin niiden noudattaminen tulee lopulta kuin itsestään.

Missä kohtaa ruokavaliota intuitio sitten astuu kuvaan ja miksi ravintovalmennusta ylipäänsä tarvitaan?

Ravitsemus on siitä kimurantti asia, ettei sitä suoranaisesti opeteta meille missään kohtaa elämää, ellemme lähde sitä tietoisesti opiskelemaan, vaan saamme sen osalta lapsesta asti vaikutteita ympäristöstämme.

Se, syödäänkö kotona aamupalaa, kuuluuko arkikattaukseen tuoretta salaattia, onko lauantai karkkipäivä ja ruokaillaanko perheen kanssa yhdessä, vaikuttavat paljon käsitykseemme ravinnosta ja ruokailusta sosiaalisena tapahtumana. Myös koulujen ja työpaikkojen ruokalat antavat meille omanlaisensa käsityksen ”ravitsemussuositusten” mukaisesta ruokailusta.

Kaikki nämä ympäristön luomat vaikutteet ovat kuitenkin vain yksiä totuuksia, eivätkä ne huomioi yksilön tarpeita.

Olisi hienoa ajatella, että se perinteinen kotiruoka, mikä on aina toiminut, toimii nytkin ja että ravitsemussuositusten mukainen ateria toimii kaikille. Mutta, se perinteinen kotiruoka, mitä on ennen ollut, ei ole enää tänä päivänä samaa. Maaperä on köyhtynyt, torjunta-, säilöntä- ja muut lisäaineet ovat lisääntyneet, minkä lisäksi on saatu rutkasti enemmän tietoa siitä, mitä vaikutuksia milläkin raaka-aineilla ja ruoan käsitellyllä on pitkässä juoksussa.

Ja mikä tärkeintä, on ymmärretty yksilöllisyyden merkitys kaikessa, myös ravitsemuksessa.

Esimerkiksi maito ylivertaisena kalsiumin lähteenä on aiheuttanut jopa uskonnollisen suuria tunteita, vaikka saisimme kalsiumia niin monista muistakin, paljon tämän päivän käsiteltyä maitoa paremmista lähteistä. Maito on kuitenkin edelleen niin tuttu ja turvallinen valinta kaupasta, että on helpompi kuitata vaihtoehtoiset kalsiuminlähteet turhana hömpötyksenä.

Ravintovalmennuksen tehtävä on tänä päivänä mielestäni opastaa ihmisiä syömään optimaalisesti terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Sillä on tarkoitus ennaltaehkäistä ja parantaa sairauksia. Ennen kaikkea ravintovalmennus tähtää energiseen oloon ja parempaan elämänlaatuun, sekä ruoasta saatavaan nautintoon. Omien arvojeni mukainen ravintovalmennus huomioi ruoan myös isona osana sosiaalisia suhteita.

Ravintovalmennusta tarvitaan, jota ihmiset ymmärtäisivät, miten paljon ravinnolla voidaan vaikuttaa kehon ja mielen toimintaan.

Intuitiivinen syöminen eli syöminen fiiliksen mukaan, astuu mielestäni kuvaan siinä kohtaa, kun tiedetään ensin, mistä palasista kokonaisvaltainen ravitsemus koostuu. Sen jälkeen voidaan lähteä hakemaan vaihtelua ruoan makuun, rakenteeseen, ajoitukseen ja määrään, sekä hyödyntää kauden elintarvikkeita intuitiivisella syömisellä.

Intuitiivisen syömisen ajatuksena on, että kirjoitat kauppalistaan esimerkiksi vihannekset ja hedelmät, sen sijaan, että erittelisit sinne kurkun, tomaatin, omenan ja banaanin. Ideana on, että kasvikunnan tuotteista valitaan niitä, jotka kaupassa eniten houkuttavat ja kokeillaan paljon kaikkea uutta. Ja tätä samaa ajatusmaailmaa käytetään myös esimerkiksi lihan ja muiden ruokatarvikkeiden suhteen.

Intuitiivinen syöminen ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että jos joka päivä tekee mieli pizzaa, niin syödään aina pizzaa. Intuitiivinen syöminen voidaan yhdistää ravitsemukseen vasta, kun keho ja mieli muuten ovat tasapainossa etenkin ravitsemuksen osalta. Mikäli kehomme kaipaa koko ajan rasvaista tai sokeripitoista ruokaa, on kyse addiktiosta, josta meidän on lähtökohtaisesti päästävä eroon ennen muita toimenpiteitä ravitsemuksen suhteen.

Nice to know, sokerin ja rasvan, etenkin kaikkein haitallisimpien transrasvojen ja käsitellyn valkoisen sokerin, koukuttava vaikutus on täysin verrattavissa huumausaineisiin.

Intuitiivisessa syömisessä voimme tehdä hetken mielijohteesta valintoja, kuitenkin aina siitä näkökulmasta, että meillä on niiden jälkeen niin henkisesti kuin fyysisestikin hyvä olo. Intuitiivinen syöminen ei tarkoita muiden miellyttämistä ja syömistä siksi, että muutkin. Se lähtee aina omasta fiiliksestämme ja on jotain sellaista, mistä todella itse nautimme.

Intuitiivisessa syömisessä syödään, kun on nälkä ja lopetetaan, kun ollaan kylläisiä. Herkkujakin voi syödä, kunhan lopettaa ennen kuin tulee paha olo, eikä kuittaa niillä varsinaista ateriaa. Herkkujenkin käsite on jotenkin niin laaja. Siinä missä toiselle makea hedelmä on aidosti herkku, pitävät toiset sitä tyhjänpäiväisenä korvikkeena suklaapatukan rinnalla. Jälleen kerran, emme koskaan tiedä, mistä toinen saa eniten nautintoa ja intuitiivisessa syömisessä luotetaan jokaisen omaan fiilikseen, tuomitsematta sitä.

Intuitiivinen syöminen pähkinänkuoressa

Tutki ja kysy apua, jotta tiedät, miten koostaa monipuolinen ravitsemuksellinen kokonaisuus.

Kokeile, mitkä raaka-aineet sopivat ja eivät sovi sinulle, uskalla olla erilainen.

Valitse jokaiselle aterialle niitä raaka-aineita, joita sinun tekee juuri sillä hetkellä mieli.

Pidä kuitenkin huoli, että ateria on monipuolinen ja sisältää sinulle optimaalista ravintoa.

Syö, kun sinulla on nälkä.

Lopeta, kun olet kylläinen.

Herkuttele, mutta vain sellaisilla ruoilla, joista oikeasti pidät ja lopeta ennen pahaa oloa.

Älä anna muiden johtaa sinua sellaisiin ”huonoihin valintoihin”, joita sinun ei itse oikeasti tee mieli.

NAUTI RUOASTA!

Intuitiivinen syöminen on yksi parhaista ruokatrendeistä, mutta kuten sanottu, sen oppiminen vie aikaa. Pohjalle tarvitsemme ymmärryksen siitä, millaista on monipuolinen ravitsemus ja mitä kaikkea meidän on hyvä tietää tämän päivän elintarvikkeista. Kaikki ei nimittäin ole aina sitä miltä näyttää ja millaiseksi asia on markkinoitu.

Herättikö tämä aihe sussa ajatuksia? Kommentoi blogin alle, instagramiin, facebookkiin tai laita mulle viestiä, jos haluat jutella lisää ravitsemuksesta.

Intuitiivisia ruokailuhetkiä!

~ Heidi ~

Osallistu keskusteluun